oppimiskokemuksia maailmalta

27.10.2025 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kirjasto, Kulttuurihistoria, Teknologia

Tekoälykurssi Maltalla

Matkani Maltalle alkoi varhain sunnuntaiaamulla, kun lähdin köröttelemään syyssateessa kohti Helsinkiä. Reissuun lähteminen yksin oli varsin jännittävää, en ollut ikinä ennen matkustanut yksin ulkomaille.

Menomatka Maltalle oli varsin leppoisa, perillä tosin olin vasta lähemmäs klo 23 paikallista aikaa. Taksikyyti kentältä hotellille löytyi onneksi parissa minuutissa, kuljettajakseni osui vanhempi herrasmies, jolla oli harvinaisen reipas kaasujalka. Ensivaikutelmani Maltasta oli varsin vauhdikas! Hotellille päästiin kuitenkin turvallisesti ja pikaisen sisäänkirjautumisen jälkeen piti mennä jo äkkiä nukkumaan. Aamupala hotellissani tarjoiltiin tämän entisen palatsirakennuksen kattoterassilla, josta avautuikin kerrassaan henkeäsalpaava maisema yli Vallettan vanhojen kattojen kaupungin satamaan.

Aamupalan jälkeen suuntasin kohti Teachers Academyn Vallettan toimitiloja, jonne oli vain puolen kilometrin kävelymatka läpi Vallettan vanhan kaupungin. Kurssipaikka löytyi helposti, kurssitilat olivat nekin vanhassa palatsissa, hissittömän rakennuksen ylimmässä kerroksessa, josta sieltäkin ikkunoista avautui huikeat näkymä turkoosinsiniselle Välimerelle.

Kurssi alkoi ensin käytännön asioiden läpikäynnillä, viikon ohjelmaa, vapaa-ajan aktiviteetteja ja käytännön tietoa Maltasta ja Vallettan kaupungista. Kurssin vetäjänä toimi Nikolaus Conrad ja kurssin aiheena oli tarkemmin AI for School Leadership: Transformative Strategies for a Digital Age.

Seuraavana vuorossa oli jokaisen osallistujan oman organisaation esittely. Osallistujia oli itseni lisäksi Italiasta, Tšekeistä, Slovakiasta, Alankomaista, Norjasta ja Englannista. Valtaosa osallistujista oli opettajia, vaikka kurssi oli suunnattu koulujen muulle, kuin opettavalle henkilökunnalle. Tämä toki vähän vaikutti kurssiin sisältöön, hallinnollisten asioiden sijaan keskityimme melko paljon tekoälyyn opetuksen näkökulmasta.

Se aiheutti alkuun vähän hämmennystä, että kurssille osallistuneista viidestä italialaisesta kolme olivat käytännössä täysin englannin kielen taidottomia. Opettajaa se ei häirinnyt, hän osasi hyvin sujuvaa italiaa ja löysi vielä reaaliaikaisen tekoälypohjaisen simultaanitulkkaussovelluksen auttamaan. Testailin sitä vähän itsekin, mutta suomen kielen kääntäminen oli sillä vähän hitaanlaista ja käännöslauseet aika vaikeaselkoisia. Italialaiset olivat kuitenkin todella tyytyväisiä tulkkaustyökaluun, joten vika oli todennäköisesti siinä, että suomi on vaan vaikea kieli myös tekoälylle.

Kun esittelyt ja tulkkaukset olivat saatu hoidettua kuntoon, Nikolaus kävi lyhyesti läpi tekoälyn historiaa ja muuta taustoittavaa tietoa meille pohjustukseksi. Lisäksi hän järjesti pienen kyselyn, jolla selvitettiin miten paljon kukin oli jo tutustunut tekoälyyn omassa työssään. Hauskinta tässä kyselyssä oli ehdottomasti kyselyn toteuttamistapa. Saimme käsiimme ikään kuin peliohjaimet ja kyselyn kysymykset tulivat luokan eteen taululle. Siitä sitten saimme ohjaimesta väriä valitsemalla valita sopivimman vaihtoehdon annetuista vaihtoehdoista.

Kurssipäivä päättyi maanantaina vielä Vallettan kiertoajeluun, joka sisältyi kurssimaksuun. Pikkubussi kuljetti meidät noin puolen tunnin kierroksen Vallettan vanhassa keskustassa.

Tiistain kurssipäivä alkoikin sitten täydellä teholla. Nikolaus näytti meille videon kiinalaisesta koululuokasta. Videon luokassa on otettu käyttöön oppilaille pääpannat, joiden avulla opettaja pystyi valvomaan miten hyvin lapset keskittyivät annettuihin tehtäviin oppitunnilla. (Tekoäly kiinalaisessa koulussa Youtube). Videon katsomisen jälkeen meidät jaetiin pienryhmiin ja meille annettiin tehtäväksi löytää hyviä puolia järjestelmän käytöstä. Tehtävä ei ollut erityisen helppo, kun asetelma käännettiin näin päin, sillä video varmasti herättää ennen kaikkea järkytystä eurooppalaisissa. Ryhmätehtävät purettiin yhteisesti keskustellen ja keskustelun jälkeen olikin luontevaa puhua seuraavaksi tekoälyn käytön etiikasta.

Tekoäly on jo nyt väistämätön osa ihmisten arkea, emmekä edes välttämättä aina itse havainnoi käyttävämme tekoälypohjaisia sovelluksia. Tekoäly on oikein käytettynä erittäin tehokas tapa tehdä töitä, opettaa ja oppia, kun asiat tehdään harkiten ja järkevällä tavalla. Mutta suunnittelemattomasti toteutettuna tekoälyn käyttö voi luoda aika erikoisiakin skenaarioita. Varsinkin kouluympäristössä riskinä on, että päädytään kierteeseen, jossa opettaja laatii koulutehtävät tekoälyllä, opiskelijat käyttävät vastaamisessa tekoälyä ja kaiken huipentaa se, että opettaja myös tarkistaa vastukset tekoälysovelluksella. Tämän vuoksi on tärkeää, että luodaan strategiat tekoälyn käyttöön.

Saimme myös tehtäväksi pohtia mikä on se lisäarvo, jota tuotamme omassa työssämme ja joka työssämme on se osuus, mitä tekoäly ei voi korvata. Itselläni palvelusihteerinä vastaus oli varsin helppo, joskin vähän karu – kun järjestelmät kehittyvät nykyistä paremmiksi, minun panokseni voidaan helposti korvata tekoälyllä. Opettajille tämä kysymys ei ollutkaan niin helppo. Monelle ensimmäinen vastaus oli, että opettajaa ei voida korvata. Mutta kun seuraavaksi katsoimme videon koulusta, jossa opettajana ei olekaan enää ihminen, vaan opetus tapahtuu täysin tekoälyn avulla, epäilyksen siemen istutettiin useampaan mieleen. (Opettajaton luokka UK Youtube).

Tutkimusten mukaan tekoäly opettajana on erittäin tehokas, sillä se sopeutuu yksilöllisesti jokaisen oppijan omiin tarpeisiin, muuntuu ja mukautuu sen mukaan, missä kukin yksilö tarvitsee lisää tukea. Tekoäly on myös varsin puolueeton opettajana ja vapaa ennakkoluuloista. Ja mikä tekoälyssä on parasta, se ei tarvitse palkkaa, lomia eikä se sairastu tai vaihda työpaikkaa.

Aloimme keskustella siitä, miten varmasti hyvin moni on huolissaan siitä, miten tekoäly muuttaa yhteiskuntaa ja työelämää. Koska tekoäly ja robotit ovat jo täällä, näiden mullistusten keskellä on opittava elämään. On hyvä suhtautumistapa ottaa asiat haluun, ymmärtää ja oppia elämään uudessa todellisuudessa sen sijaan, että kieltäytyy ottamasta osaa muutokseen. Osa asiantuntijoista on jopa sitä mieltä, että tekoäly ja robotit ovat eniten ihmiskuntaa muuttava tekijä sitten tulen tai sähkön keksimisen. Meidän on ihmiskuntana keksittävä itsemme uudelleen, sillä todennäköisesti tulevaisuudessa ei ole mitään työtä, jota ei tekoälyllä varustettu robotti tekisi tehokkaammin, halvemmalla ja luotettavammin kun ihminen.

Tässä kohtaa tunnelma luokassa oli jo aika ankea. Nikolaus yritti keventää tunnelmaa näyttämällä meille pari videota. Ensimmäinen oli jokseenkin hyvä esimerkki siitä, millä tavoin kukin meistä voi edistää uusien ideoiden juurruttamista omassa työyhteisössä. Oheinen video kannattaakin katsoa ja pohtia onko työelämässä johtaja, ensimmäinen seuraaja vai vasta se, joka astuu mukaan vasta kun on nolompaa jättäytyä pois. Ensimmäisen seuraajan esimerkki (Youtube). Loppukevennyksenä tiistaina katsoimme vuoden takaisen The Daily shown sketsin tekoälystä, joka tiivistää huumorin keinoin päivän teeman. Jon Stewart On The False Promises of AI | The Daily Show (Youtube video).

Saimme kurssin järjestäjältä pääsyliput neljään museoon, joihin jokainen kävi tutustumassa omien aikataulujensa mukaan. Kävin tiistaina tutustumassa näistä kahteen. Ensin kiersin Maltan Suurmestarin palatsin, joka toimii nykyisin Maltan presidentin virallisena asuntona sekä museona. Palatsikokonaisuus on rakennettu vuosien 1500-1700 välisenä aikana ja on alun perin rakennettu Johanniittien ritarikunnan suurmestarin palatsiksi aikana, jolloin ritarikunta hallitsi Maltan saaria (1530-1768). Palatsi avattiin mittavien kunnostusten jälkeen tammikuussa 2024 yleisölle. Palatsissa oli muun muassa varsin vaikuttava kokoelma haarniskoja, miekkoja ja muita vanhoja aseita. Suurmestarin palatsin jälkeen kiersin vielä MUŻA – The National Community Art Museumin, jossa on koottuna maltalaista taidetta keskiajalta nykypäivään.

Vasta saneerattu suurmestarin palatsin käytävä

Keskiviikkona keskityimme erilaisiin tekoälytyökaluihin, joista harmittavasti iso osa on nykyisin maksumuurien takana, vaikka ne ovat alkujaan olleetkin maksuttomia. Tilanne elää melko vahdilla, sillä muutamakin edellisen kerran kurssilla esitelty maksuton työkalu olikin muuttunut parin viikon aikana maksulliseksi.

Olennaista tekoälyosaamisessa on tietää mikä työkalu soveltuu parhaiten mihinkin tarkoitukseen. ChatGPT, Copilot ja Gemini ovat ne ehkä parhaiten tunnetut tekoälysovellukset, mutta ne ovat vain pieni osa siitä, mitä kaikkea on tarjolla. Haasteena käyttäjälle on, että kehitys näissä on ihan hillittömän nopeaa, joten se mikä toimi eilen, ei ehkä enää tänään toimikaan, ainakaan samalla tavoin.

Tässä alla ihan muutama esimerkki käyttökelpoisista ja ainakin ehkä omaa työtä helpottavista tekoälysovelluksesta, jota kurssillamme esiteltiin:

PerPlexity ai ”Google steroideilla”, joka antaa hakutuloksen lisäksi linkit lähdedataan, josta tekoäly on koostanut vastauksensa. Hyvä työkalu esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden väliseen vertailuun tai laajaan aiheenmukaiseen tiedonhakuun.

NotebookLM:n avulla käyttäjä voi itse ladata jopa 50 lähdettä yhteen paikkaan ja NotebookLM laatii niiden perusteella tietokannan, jota voi erilaisin työkaluin lähteä tiivistämään oppimistarkoituksissa. Ladatut dokumentit voivat olla niin avoimen verkon lähteitä, mutta voit hyödyntää myös omia dokumentteja. Työkalu sopii hyvin siis laajojen kokonaisuuksien opiskeluun rajatusta materiaalista ja käyttäjä voi siis itse valita millä tavoin tätä tietomäärää opiskelee. Halutessaan NotebookLMn avulla käyttäjä voi laatia materiaalista vaikka podcastin tai halutessaan myös osallistua keskusteluun.

Julius.ai isojen datamäärien käsittelyyn, mm. tilastojen laadintaan. Datan pystyy noutamaan joko avoimesta verkosta tai lataamaan palveluun omista tiedostoista.

Keskiviikon lopuksi meille näytettiin video A Message from Ella, joka antoi meille pienen ravistelun siitä miten iso vastuu meillä jokaisella on digitaalisen turvallisuuden varmistamisessa. Videolla näytetään esimerkkejä siitä, mitä rikollinen mieli voi saada aikaan yhden ainoan sosiaaliseen mediaan ladatun kuvan pohjalta. Omien ja erityisesti lasten kuvien ja äänen lataaminen sosiaaliseen mediaan on paljon isompi riski, mitä moni välttämättä tulee ajatelleeksi.

Keskiviikon päätteeksi lähdimme yhteiskuljetuksella Mdinan kaupunkiin. Mdina on Maltan entinen pääkaupunki ja yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Mdinan kalkkikiviset rakennukset ja kapeat kujat olivat tunnelmallisia ja ihanan rauhallisia, kunhan malttoi kuljeskella vähän kauemmas pääkadulta. Mdinan lähellä oli myös vanhoja katakombeja, jonne meille oli tarjottuna ilmainen sisäänpääsy. Tämä ei ehkä ahtaanpaikankammoiselle ollut ihan paras mahdollinen tutustumiskohde, ahtauden ja ihmismäärän lisäksi luolissa oli hillittömän kuumaa ja kosteaa.

Torstaina ryhmämme jakautui kahteen, toinen ryhmä mietti turvallista ja lainsäädännön mukaista tekoälyn implementaatiota, adaptiota ja muita AI:n käyttöönottovaiheen kysymyksiä omissa organisaatioissaan. Oma ryhmäni taas pääsi käytännössä testaamaan erilaisia työkaluja ohjaajan kanssa. Laadimme muun muoassa yhdessä työkalun, minkä avulla opiskelijaa voi ohjata haastavien hakemuslomakkeiden täyttämisessä tekoälyavusteisesti. Lisäksi teimme muutamia pieniä pelejä. Päivän ehdottomasti hauskin osuus oli, kun loimme itse musiikkia Suna sovelluksen avulla. Kappaleiden sanat voi kirjoittaa itse, tai antaa sovellukselle aiheen. Tämän jälkeen käyttäjä valitsee musiikkilajin annetuista vaihtoehdoista ja näin meistä jokainen voi muuttua hetkessä musiikin tekijäksi.

Työpajan lopuksi meille heitettiin haaste, jossa meidän piti erottaa uutisfilmeistä tekoälyllä tehdyt videot oikeista. Ensin alkuun tehtävä oli helppo, mutta videon edetessä vaikeus taso kasvoi. Lopulta kouluttajakaan ei pystynyt enää ihan varmaksi sanomaan, oliko videoklippi aito vai ei (hän ei ollut itse koostanut videota). Pieniä merkkejä kuvien ja videon aitoudesta on vielä mahdollista erottaa, mutta tässäkin teknologia menee niin valtavaa vauhtia eteenpäin, että pian väärennetyn kuvamateriaalin erottaminen aidosta menee käytännössä mahdottomaksi.

Torstaina kävin omatoimisesti tutustumassa St Paulin katedraaliin, jonka lattia on täynnä marmorikivestä tehtyjä hautamonumentteja ja katto koristeltu pienintä nurkkaa myöten maalauksin ja kultakoristein. Kävijöitä varten oli laadittu todella hyvä audio-opastus, ja sen ansiosta minulla menikin aika pitkä aika kirkossa kiertelyyn.

Perjantaina olimme taas kaikki koolla yhtenä ryhmänä. Päivän teemana oli tekoälytyökalujen turvallinen käyttö tavoilla, joka hyödyttää työn tekemistä, muttei vaaranna tietosuojaa. Haasteena usein on se, miten tunnistaa tietosuojan kannalta turvallinen ja ei turvallinen sovellus toisistaan. Tätä pohtiessa on hyvä pitää mielessä, että lähes kaikki työkalut ovat Euroopan ulkopuolisessa omistuksessa, eivätkä näin ollen tue eurooppalaista GDPR säädöstä. Tärkeää on tunnistaa tekoälyn käytön riskit ja varmistaa se, että prosessit ja data suojataan tarpeeksi hyvin ilman, että tieto pääsee väärinkäytön kohteeksi.

Koulujen johdolla on tärkeä rooli opettajien kouluttamisessa tekoälyn tietoturvalliseen käyttöön. Varsinkin jos työskennellään alaikäisten kanssa, on syytä olla erityisen varovainen. Tallennettu data ei missään tapauksessa saa olla jäljitettävissä yksittäiseen lapseen. Erityisesti on hyvä pitää mielessä, että jo pelkkä ääni on korkean riskiluokan dataa, joten oppilaita ei voi päästää vastaamaan suullisesti annettuihin tehtäviin, vaikka lasta ei muutoin sovelluksessa yksilöitäisikään.

Tietoturvallisiakin vaihtoehtoja opettajan työtä keventämään on olemassa ja on parempi maksaa hyvästä työkalusta ja kannustaa niiden käyttöön, kun ottaa riski, että riskialttiita sovelluksia käytetään tiedon puutteen takia tai salaa. Tässä kohtaa keskusteltiin pitkään siitä, mistä työnantajan kannattaa maksaa, ehkä lisenssi, jolla säästää opettajan työaikaa muuhun työhön, kun yksittäisten harjoitustehtävien laadintaan tunteja kuukaudessa, voi olla parempi, kun tehdä asiat ”ilmaiseksi”? Onko työajan säästö ja stressin keventäminen myös rahan säästöä isossa kuvassa?

Tekoälyälykkyys on tämän päivän kansalaistaito ja koulumaailmassa on erityisen tärkeää suojata lasten dataa. Tulevaisuuden osalta on täysin mahdotonta sanoa, miten mitäkin tietoja voidaan käyttää väärin. Asiat voivat mennä todella pieleen todella helposti. Lapset ja nuoret ovat huomattavasti edellä meitä aikuisia, mitä tekoälyyn tulee, joten on sinisilmäistä uskoa, että loputtomiin opettaja erottaa tekoälyn laatimat vastaukset aidoista. Tekoälyllä voi jo nyt melko helposti luoda tekstiä, joka sisältää pieniä asia- ja kirjoitusvirheitä jopa käyttäjän omaa tyyliä imitoiden.

Perjantaina lähdimme koko kurssiporukan kanssa yhdessä syömään läheiseen ravintolaan ja otimme vielä yhteiskuvan ennen kuin ryhmämme hajaantui omiin illanviettoihinsa. Itse kävin perjantaina tutustumassa Maltan arkeologiseen museoon, joka toimikin hyvänä alustuksena lauantain Gozon retkelle. Kurssin hintaan kuului nimittäin vielä lauantaille lauttaliput Gozon saarelle, jossa vietin koko päivän ajellen pitkin saarta Hop-on-Hop-off bussilla, tutustuin muinaisen temppelirakennuksen raunioihin, pölähdin keskelle auto-onnettomuutta ja maltalaisia hautajaisia ja turisin italialaisten turistien kanssa omalla hyvin kökköisellä pelkän Duolingon avulla opitulla italiallani.

Kaikkinensa viikko oli todella antoisa ja matka kaikkinensa oikein onnistunut. Itse kurssi oli todella silmiä avaava ja opin paljon pieniä käytännön kikkoja, joita jo nyt voin hyödyntää helpottaakseni omaa työtäni (myös tämän tekstin laadinnassa on käytetty tekoälyä). Malta kurssikohteena oli mukavan pieni, iltapäivisin ja iltaisin ehti tutustua hyvin saareen ja aktiviteettimahdollisuuksia oli tarjolla yllin kyllin, aika ei tosiaankaan tullut pitkäksi. Lisäksi Valletta oli turvallisen tuntuinen myös iltahämärässä yksin kuljeskellessa ja englannilla pärjää Maltalla erinomaisesti. Olen erittäin iloinen siitä, että uskalsin ottaa riskin ja lähteä yksin Erasmus+ kurssille ja jos vain uusi kiinnostava kurssi löytyy ja rahoitus järjestyy, niin lähden varmasti vielä uudelleenkin!

Teksti ja kuvat: Riikka Saharinen

26.9.2025 Johanna Esittävä taide, Opetusmenetelmät

The Roy Hart Centre for Voice

Erasmus Plus koulutukseni suuntautui Etelä-Ranskaan Sevennien vuoristoon Roy Hart- äänikeskukseen. Olen osallistunut äänityöpajoihin siellä aiemminkin, mutta viime käynnistäni on jo useita vuosia. Paikka on kaukana suurista kaupungeista vehreän luonnon keskellä. Perille päästyäni olin onnesta soikeana jo siitä että olin paikassa, joka on itselleni niin merkityksellinen. Kun kymmenpäiväinen koulutus alkoi, olin yhä vakuuttuneempi siitä että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kyseessä oli Advanced Pedagogic Group- ryhmän tapaaminen. Se on kolmen vuoden ajan kahdesti vuodessa kokoontuva ryhmä, jossa tänä syksynä osa oli meitä ensi kertaa pedagogisessa ryhmässä olevia, osa taas oli jo kuudetta kertaa paikalla. Nuorin osallistuja oli 32-vuotias, vanhin 65. Meitä oli yhteensä 12.

Asuimme kahden hengen huoneissa ja teimme ruokaa yhteiskeittiössä. Osallistujia oli Suomen lisäksi Ranskasta, Saksasta, Sveitsistä ja Italiasta. Opettajamme olivat kaksi pariskuntaa, jotka edustavat eri Roy Hart-opettajien ikäpolvea. Carol ja Saule ovat 80-vuotiaita ja Edda ja Laurent vähän yli viisikymppisiä. Työskentelykielet olivat englanti ja ranska. Kurssin teemana oli syvä kuuntelu.

Aamut alkoivat kehon ja äänen lämmittelyillä. Niitä veti joko joku opettajista, tai joku pidempään opiskelleista ryhmäläisistä. Viimeisenä aamuna me uusimmat teimme yhdessä improvisoidun alkulämmittelyn. Lämmittelyt koostuivat ringissä tehtävistä fyysisistä harjoitteista, tilassa ryhmänä liikkumisesta tai parityöskentelystä.

Päivä jatkui yksilötunneilla, joilla opettaja työskenteli pienryhmässä yhden oppilaan kanssa kerrallaan, mutta muut neljä olivat todistajina oppilaan kokemukselle ja prosessille. Joskus opettaja saattoi myös pyytää jonkun oppilaan avuksi. Opimme koko ajan myös opettamisesta seuratessamme opettajan tekemistä.

Iltapäivällä lämpimimpään aikaan oli lounastauko. Lämpöasteita oli lähemmäs 30. Lounaan jälkeen oli vuorossa atelier eli työpaja vaihtelevasta teemasta. Ennakkotehtävämme oli ollut opetella ulkoa englanninkielinen runo. Usein iltapäivän työskentely liittyi tekstin luovaan käyttämiseen. Teimme myös kuunteluun liittyviä pariharjoituksia ulkona silmät sidottuina.

Kuuntelu teemana kattoi niin oman sisäisen kuuntelun, kuin vaikkapa käsillä tapahtuvan toisen hengityksen tai lihasjännityksen kuuntelun.

Alkuillasta keskustelimme eri teemoista, esimerkiksi opettamiseen liittyvistä haasteista tai siitä miten Roy Hart Centre toimii ja mitä APG-ryhmä käytännössä tarkoittaa.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla kaikki uudet esittävät muille Personal Storyn, tarinan jossa on jotakin heille syvästi henkilökohtaista. Tarina voi olla ensimmäinen siemen Personal Projectille, joka on esitys, jonka osallistujat valmistavan kolme vuotta myöhemmin viimeiselle kerralle. Omakohtaisen tarinan kertominen oli jännittävää ja monet tarinat liikuttivat kuuntelijoita.

Osa työpajoista, yksilötunneista ja aamulämmittelyistä oli pidempään opiskelleiden näytetunteja, jotka olivat aina opettajien valvomia. Ennen tunnin alkua ryhmästä valittiin kaksi palautteen antajaa, jotka tunnin loputtua puhuivat omasta kokemuksestaan opetuksesta. Edda painotti palautteen annossa kysymysten esittämistä ennemmin kuin väitteiden tai mielipiteiden. Koin palautetilanteet opettavaisina ja hyvin strukturoituina, koska oli selkeää, ketkä palautetta antavat eikä keskustelu mennyt yleiseksi hälyksi.

Päivät olivat fyysisiä ja psyykkisestikin välillä raskaita äänen ja laulun henkilökohtaisuuden takia. Nukkumaan mentiin usein viimeistään kymmeneltä. Yhteiset ja yksinäisetkin retket lähiseudun luontoon tuntuivat tärkeiltä ja palauttavilta. Eräänä iltana ehdotin kolmelle muulle hiljaista kävelyä vuorelle. Kokemus oli ihana. Tuli kuunneltua luonnon ääniä, mutta myös huomattua miten paljon turhaa puhetta suusta tulee ihan muuten vaan.

Tärkeä osa äänityöskentelyä oli myös musiikki. Lauloimme moniäänisiä kappaleita, tällä kertaa georgialaisia. Ne opeteltiin aina korvakuulolta ja niiden laulaminen ryhmässä oli todella nautinnollista. Myös iltaisin kokoonnuimme välillä syömään yhdessä ja laulamaan. Ihmiset eri maista olivat kiinnostuneet kuulemaan millaista suomalainen kansanmusiikki on.

Tällä kurssilla sain myös ensimmäistä kertaa ryhmäopetusta siinä, miten pianoa voi hyödyntää Roy Hart Centre äänityöskentelyssä.

Kurssin aikana meillä oli yksi vapaapäivä. Lähimmässä kylässä on maanantaisin markkinat, joten vapaapäivä sijoittui maanantaille. Ostimme kojuista hedelmiä ja vihanneksia ja istuimme kylän aukion kahvilassa. Iltapäivän minä ja ryhmä muita opiskelijoita vietimme joen rannalla uiden ja piknik-eväitä syöden.

Koska meille kaikille osallistujille ihmisääni on intohimo, syntyi luottamuksellinen ilmapiiri ryhmässä nopeasti ja tunnen nyt saaneeni monta uutta ystävää. Moni heistä on nähnyt minusta laulutunnilla asioita, joita harvempi ystäväni Suomessa on todistanut. Tunnen että olen nyt kokonaisemmin minä, kuin vielä pari viikkoa sitten. Toivon että osaan säilyttää itseni kuuntelun vielä täällä kotonakin. Haluan myös osaltani opettajana jakaa kokemusta kokonaisvaltaisesta hengityksen, äänen, mielen ja kehon yhteydestä, jota Ranskassa koin.

Teksti ja kuvat: Marja Skaffari

9.9.20259.9.2025 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Opetusmenetelmät, Soft skills

Mastering Soft skills and Growing Emotional Intelligence using Mindfulness

Erasmus-kurssi Splitissä, Kroatiassa 3.8-9.8 2025

Osallistuin Erasmus+ -kurssille Splitissä, Kroatiassa elokuussa 2025. Teemana oli mm. mindfulness, stressinhallinta ja tunneäly, ja mukana oli osallistujia eri puolilta Eurooppaa. Paljon harjoituksia, keskusteluja ja oivalluksia.

Kroatia- kulttuurien kerrostuma

Kroatia on maa, jossa historia näkyy kaikkialla. Se on ollut osa Rooman valtakuntaa, Venetsian tasavaltaa, Itävalta-Unkaria ja Jugoslaviaa – ja nämä kaikki ovat jättäneet jälkensä rakennuksiin, ruokaan, kulttuuriin ja tapoihin. Nykyään Kroatiassa on noin 3,8 miljoonaa asukasta, ja pääkaupunkina toimii Zagreb. Maa liittyi EU:hun vuonna 2013 ja siirtyi euroon vuonna 2023. Virallinen kieli on kroatia, mutta etenkin nuoret ja turismin parissa työskentelevät puhuvat hyvin englantia.

Kroatia jakautuu kolmeen alueeseen: Keski-Kroatiaan, Slavoniaan ja Dalmatiaan. Kurssi pidettiin Splitissä, joka on Dalmatian keskus ja maan toiseksi suurin kaupunki, noin 160 000 asukkaallaan. Vanhakaupunki on rakennettu keisari Diocletianuksen palatsin raunioille ja koko alue on Unescon maailmanperintökohde.

Split, Kroatia. Kuvalähde: Google Maps, kuvakaappaus 29.8.2025
© Google, Maxar Technologies

Kurssi Splitissä – kulttuureja, keskusteluja ja läsnäolon harjoituksia

Dalmatialle ominaista on välimerellinen ilmasto, rento elämäntyyli ja vahva alueellinen identiteetti. Elokuussa kaupungissa oli runsaasti turisteja. Yksi taksikuski totesi: ”Turistit ovat meille aina tervetulleita.” Lämpötila pysytteli 30 asteen tuntumassa. Paikallinen sanonta ”pomalo”, joka tarkoittaa suunnilleen ”hiljaa hyvä tulee”, kuvaa hyvin paikallista elämänasennetta. ”Pomalo” näkyi myös kurssin rennossa ja kiireettömässä ilmapiirissä, joka tuki läsnäolon ja mielen rauhoittamisen harjoittelua.

Kurssille osallistui yli 50 henkeä eri puolilta Eurooppaa, mm. Ranskasta, Italiasta, Espanjasta, Ruotsista, Suomesta, Tšekistä, Unkarista ja Saksasta. Samanaikaisesti oli useita saman kouluttajatahon Erasmus-kursseja eri teemoilla. Osa ohjelmasta oli yhteinen kaikille ryhmille, kuten yhteiset aloitustilaisuudet ja tietyt harjoitukset. Eri taustat ja kulttuuriset näkökulmat toivat keskusteluihin syvyyttä ja rikastuttivat oppimiskokemusta

Ensimmäinen yhteinen tapaaminen oli sunnuntai-iltana. Jokaisen osallistujan toivottiin tuovan mukanaan jotain pientä tarjottavaa kotimaastaan. Olin varustautunut Fazerin sinisellä suklaalla, ruislastuilla, lakritsilla ja xylitolipurukumilla – pieni valikoima suomalaisia makuja. Tarkoituksena oli järjestää yhteinen maistelutuokio, mutta valitettavasti se jäi tällä kertaa toteutumatta.

Osa kurssilaisista oli myöhässä, koska raju myrsky esti lentokoneiden laskeutumisen Splitiin. Yksi kurssilaisista, Tamara, kertoi olleensa keväällä oppilaitosvierailulla kotipaikkakunnallani VAAO:ssa – maailma tuntui hetken hyvin pieneltä. Lähetin Tamaran terveiset tenniskaverilleni, joka oli ollut järjestämässä kyseistä vierailua, ja hän lähetti lämpimät terveiset takaisin.

Ensimmäinen tutustumishetki alkoi leikkimielisellä ”euroviisukisalla”, jossa huudettiin eri maiden nimiä ja selvitettiin, mistä maista osallistujia oli eniten. Tämän jälkeen saman maan edustajat esittäytyivät vuorollaan, mikä teki tilaisuudesta hauskan ja lämminhenkisen.

Suomesta mukana olin minä ja kolme muuta osallistujaa: Laura ja Viivi Jyväskylän kesäyliopistosta sekä Teija Seinäjoen kansalaisopistosta. Lauran ja Viivin kanssa sovimme, että he pitävät ensi keväänä yhden luennon opistolla. Luento liittyy digijäämistöön. Teijan kanssa puolestaan kävimme mielenkiintoisia keskusteluja opistojemme käytänteistä.

Kurssin vetäjänä toiminut Dario johdatti ryhmän läsnäolon, stressinhallinnan ja kehotietoisuuden teemoihin tarinallisesti ja innostavalla otteella.

Kurssi oli käytännönläheinen ja kokemuksellinen. Ohjelmassa oli mindfulness-harjoituksia, joogaa, hengitystekniikoita ja erilaisia kehon ja mielen läsnäoloharjoituksia. Teemoina olivat muun muassa stressin säätely, kehotietoisuus ja arjen rauhoittaminen. Darion tapa opettaa oli tarinallinen – hän jakoi paljon omia kokemuksiaan ja kulttuurisia näkökulmia, jotka elävöittivät oppimista ja tekivät tunneista kiinnostavia.

Luokkahuone puistossa – kurssin kohokohta

Kurssin opetustilat vaihtelivat päivittäin eri puolille kaupunkia. Suurin käytännön haaste liittyi opetustilojen löytämiseen – tilat eivät usein sijainneet suoraan kadun osoitteessa, vaan sisäänkäynnit saattoivat olla rakennusten takana tai sivuilla.

Yksi parhaimmista päivistä oli opetuspäivä Marjanin puistossa, laajalla metsämäisellä virkistysalueella. Vaellus mäen huipulle kesti yli puoli tuntia, mutta näkymät palkitsivat.

Kaupunki, historia ja kulttuuri

Kurssilla teimme opastetun kierroksen Splitin vanhaan kaupunkiin ja Diocletianuksen palatsiin – yksi maailman parhaiten säilyneistä palatsikomplekseista. Palatsi ei ole vain museo, vaan elävä osa kaupunkia, jonka muurien sisällä toimii koteja, kahviloita, gallerioita ja kauppoja. Oppaamme johdatti meidät syvälle kaupungin historiaan ja auttoi näkemään, miten vahvasti menneisyys elää Splitin arjessa. Vanhat kiviseinät, kapeat kujat, kahvilat ja meri vieressä – ei ihme, että moni ihastuu kaupunkiin.

Läsnäoloa, oppimista ja yhteyksiä

Viikon aikana opin paljon – sekä mindfulnessin käytänteistä että kulttuurisista eroista ja yhtäläisyyksistä. Split tarjosi oppimiselle ihanteellisen ympäristön: kaupunki, jossa historia, luonto ja nykyaika kohtaavat ainutlaatuisella tavalla. Kurssi muistutti siitä, miten tärkeää on pysähtyä, olla läsnä ja jakaa hetkiä ihmisten kanssa, jotka tulevat eri puolilta maailmaa mutta jakavat saman kiinnostuksen kasvuun, hyvinvointiin ja ymmärrykseen.

Lopuksi. Harjoituksia arkeen

Kurssilla tutustuimme useisiin helppoihin ja hyödyllisiin harjoituksiin, joita voi hyödyntää arjessa hyvinvoinnin tukena. Alla on neljä konkreettista esimerkkiä:

1. Neliapila-harjoitus – omien vahvuuksien tunnistaminen

Tee näin:
Piirrä paperille neliapila. Kirjoita jokaiseen lehteen yksi oma vahvuutesi – esimerkiksi luonteenpiirre, taito tai ominaisuus, josta olet ylpeä.

Tämä harjoitus vahvistaa itsetuntemusta ja muistuttaa omista voimavaroista, erityisesti silloin, kun tarvitset rohkaisua tai tukea.

2. Sateenkaarikävely – väriä ja läsnäoloa arkeen

Tee näin:
Tarkastele ympäristöäsi ja etsi asioita eri väreistä. Mistä näet:
Punaista
Oranssia
Keltaista
Vihreää
Sinistä
Violettia

Voit tehdä tämän kävelyllä, bussimatkalla tai vaikka kotona. Halutessasi voit myös piirtää tai kirjoittaa löytämäsi värit ylös. Tämä harjoitus lisää läsnäoloa, vahvistaa aistihavaintoja ja auttaa pysähtymään nykyhetkeen kiireenkin keskellä.

3. Mindfulness-strategia: 5–4–3–2–1-tekniikka

Tee näin:
Keskity tietoisesti seuraaviin aistikokemuksiin:
🔹 5 asiaa, jotka näet
🔹 4 asiaa, joihin voit koskettaa
🔹 3 asiaa, jotka kuulet
🔹 2 asiaa, jotka haistat
🔹 1 asia, jonka maistat

Voit tehdä tämän missä vain – esimerkiksi stressaavassa tilanteessa, rauhoittuaksesi tai keskittyäksesi. Tekniikka ohjaa huomion kehoon ja ympäristöön, auttaa irrottautumaan huolista ja palauttaa keskittymisen tähän hetkeen.

Harjoitus: Kontrollin ja vaikutusmahdollisuuksien kartoitus

Tavoite:
Tunnistaa, mihin asioihin elämässäsi voit vaikuttaa, mitkä ovat hallintasi ulkopuolella ja mitkä ovat epäselviä. Harjoitus auttaa suuntaamaan energiaa asioihin, joihin sinulla on todellista vaikutusvaltaa.

Ohjeet vaiheittain:

Piirrä iso pilvi paperin keskelle, koko paperin leveydeltä.

Jaa paperi kolmeen alueeseen:

Yläosa: Asiat, joihin voit vaikuttaa tai jotka ovat omassa kontrollissasi.

Keskellä oleva pilvi: Asiat, joista et ole varma – ne voivat olla osin hallittavissa tai tuntua epäselviltä voitko vaikuttaa niihin.

Alaosa: Asiat, joihin et voi vaikuttaa – ne ovat kontrollisi ulkopuolella.

Kouluttaja luettelee erilaisia asioita. Sinun tehtäväsi on arvioida ja kirjoittaa jokainen asia siihen kohtaan paperilla, minne se mielestäsi kuuluu.

Esimerkkejä lueteltavista asioista:

Mitä syön

Energiani päivän aikana

Miten käytän sosiaalista mediaa

Uutiset

Muiden ihmisten mielipiteet minusta

Menneisyys

Tulevaisuus

Sää

Tämä harjoitus auttaa hahmottamaan, mihin asioihin kannattaa keskittyä ja käyttää energiaa. Kun tunnistat asiat, joihin voit vaikuttaa, voit toimia niiden suhteen aktiivisesti. Samalla opit päästämään irti asioista, jotka eivät ole hallinnassasi.

Teksti ja kuvat: Tarja Kiuru

12.8.202512.8.2025 Johanna Esittävä taide, Opiskelijaliikkuvuus, Teatteri

Teatterilaiset Riogordossa ja Malagassa 23.-27.4.2025

Keväisenä keskiviikkoehtoona suuntasi joukko Valkeakosken teatterin väkeä kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, suuntana Espanja, Malaga ja tarkemmin ottaen piskuinen Riogordon kylä.

Matkaan lähti taitava ja erittäin musikaalinen ryhmä teatterimme harrastajanäyttelijöitä: Marika ja Mauri Järvinen, Reeta Tenhola, Johanna Jokinen, Harri Salminen ja runonlausunnan taitaja Merja Vaittinen. Teatterin vakihenkilökunnasta ryhmää olivat ohjaamassa teatterinjohtaja Minna Kangas sekä teatterisihteeri Anne Kauppila. Olimme nimittäin valmistaneet ohjelmaa esitettäväksi: moniäänisiä lauluja suomeksi, englanniksi ja espanjaksi, sekä runotekstejä, jotka yhdessä muodostivat löyhän draamallisen kokonaisuuden.

Malagan lentokentältä otimme tilataksin kohti Riogordoa. Onneksi isäntämme kulttuuriyhdistys Augmentersistä olivat meitä vastassa, sillä taksikuskikaan ei löytänyt majapaikkamme osoitetta, vaikkakin se oli aivan kylän keskustan ytimessä, kaupungintaloa vastapäätä. Majoittauduimme Augmentersin tiloihin Plaza-taloon, josta löytyi alimmasta kerroksesta isompi tila, joka tulisi toimimaan esiintymispaikkanamme. Ylemmistä kerroksista löytyi makuutilat meille kahdeksalle matkaajalle. Tämä oli mainio, yhteisöllinen ratkaisu ja kaiken lisäksi viihtyisä!

Isäntämme kertoivat meille Augmentersin toiminnasta sekä talon historiasta.

Torstai oli toimintaa täynnä. Aamusella naapurikahviossa nautitun aamupalan jälkeen oli Plaza-talossa keskustelutilaisuus, jossa kulttuuriyhdistys Augmentersin keskushahmot Kristian Kaarna ja Markus Aho kertoivat Augmentersin tarinan sekä sen toiminnasta ja projekteista. Keskustelimme ja jaoimme kokemuksia kansallisesta ja kansainvälisestä kulttuuriyhteistyöstä. Keskustelun jälkeen lähdimme tapamaan Riogordon kaupungin edustajia kaupungintalolle, missä apulaispormestari Sagrario Molina García otti meidät vastaan. Saimme kuulla kulttuuritoiminnasta Riogordon kaupungissa ja Malagan maakunnassa. Esitimme lauluesityksen kaupungintalon väelle ja vaihdoimme lahjoja. Saimme kaikki kauniit pullot paikallista, mainiota oliiviöljyä.

Harri Salminen esitti espanjaksi laulun Tres Palabras.

Ennen lounasta vierailimme vielä Museo Municipal de Bellas Artesissa ja Museo Etnográfico de Riogordossa. Etnografisessa museossa oli näytillä mielenkiintoista aineistoa oliiviöljyn valmistamisen historiasta, sekä Riogordon kuuluisasta pääsiäisenajan kärsimysnäytelmästä El Pasosta.

El Paso on Riogordossa valtava tapahtuma, johon lähestulkoon koko kylä osallistuu tavalla tai toisella. Tapahtumalla on pitkät perinteet ja sitä tullaan katsomaan sankoin joukoin ympäri Malagan maakuntaa ja kauempaakin. Harmitti, kun emme päässet näkemään ja kokemaan sitä, mutta mieleen jäi kytemään ajatus: ehkä vielä kerran…

Pienen siestan jälkeen aloitimme kenraaliharjoitukset illan esitystä varten. Hioimme asemointia, kulkuja ja näyttämöllisiä toimintoja, avasimme ääntä ja treenasimme vielä kaikkia biisejä ja runotekstejä. Kuuden aikaan tupa oli täynnä. Isäntämme tarjoilivat espanjalaisen tavan mukaan katsojille cavaa, tilan täytti nauru ja iloinen puheen porina. Esitys meni mainiosti ja oli mukavaa huomata viimeisen kappaleen, (Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle), aikana, että katsojien joukossa oli muutamia suomalaisiakin. Siihen malliin suut tapailivat laulunsanoja ja silmäkulmat olivat kosteina.

Esityksen jälkeen ihmiset jäivät talolle juttelemaan kanssamme. Oli mukavaa vaihtaa kokemuksia. Paikallisten toimijoiden kanssa virisi myös ajatus, että palaisimme Riogordoon ja osallistuisimme El Pasoon. Saas nähdä.

Perjantain teemana oli luonto ja kestävä kehitys. Heti aamusta meidät noudettiin Cerro de la Sacristia –kukkulalla, missä saimme ihanan aamupalan. Aamupalan jälkeen tutustuimme maaseudulla asumiseen ja toimimiseen. Saimme kuulla oliivin viljelystä ja muista elinkeinoista sekä luonnon monimuotoisuudesta ja tutustuimme paikalliseen kasvistoon. Paikallinen opas kertoi alueen luonnosta ja ekosysteemistä.

Haimme inspiraatiota teatterimme tulevaan Pentti Linkola –näytelmään. Keskustelua ja ajatustenvaihtoa riitti teatterin, luonnon ja kulttuurin yhteydestä.

Illalla illallisen yhteydessä pohdimme oppimaamme ja mietimme miten yhteistyötä voisi jatkaa tulevaisuudessa.

Lauantaina oli jäähyväisten aika. Aamiaisen jälkeen osallistuimme vielä Euroopan kulttuuripääkaupungin 2026 Oulun ja Augmentersin yhteistyönä toteuttamaan hankkeeseen videoimalla valokuvauskilpailun some-materiaalia. (https://oulu2026.eu/kulttuuriohjelma/hymyilevaoulu26-valokuvakilpailu-ilon-hetkista-vahemmistojen-ja-yksinaisten-elamasta-kilpailuun-voi-osallistua-kuka-tahansa/). Sitten oli lähtöhalausten aika ja matkasimme bussilla kohti Malagaa.

Malagassa majoittautumisen ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen päivällistimme historiallisessa kulttuuriravintolassa El Pimpissä. Sieltä suuntasimme Teatro Cervantesiin missä nautimme kuuluisan flamencotanssin uudistajan Israel Galvánin lumoavasta esityksestä La Edad de Oro.

Sunnuntaina ennätimme vielä tutustua Teatro Romano de Málagaan, mikä on laaja historiallinen alue Malagan keskustassa. Se sisältää suhteellisen hyvin säilyneet roomalaisen teatterin rauniot ja kiinnostavan pienen museon, sekä paljon jäänteitä, rakennelmia muinaisesta Malagasta.

Iltapäivällä lähdimme kentälle ja illalla lähti lentomme takaisin Helsinkiin, jossa olimme vasta pikkutunneilla maanantain puolella.

Kaiken kaikkiaan matkamme oli todella onnistunut, monipuolinen ja antoisa. Solmimme uusia tuttavuuksia ja saimme puolin sun toisin jaettua ja kasvatettua ymmärrystä kulttuuriemme eroista ja myös samankaltaisuuksista. Vierailustamme tehtiin myös jutut paikalliseen lehteen ja radiokanavalle. Erasmus+ -ohjelma herätti kiinnostusta ja saimme näin kerrottua siitä hyvinkin laajasti. Kiitokset Erasmus+ hankkeelle, joka mahdollisti tämän opiskelijaliikkuvuuden!

Teksti: Minna Kangas, kuvat: Kristian Kaarna, Markus Aho ja opiskelijaryhmä

12.8.202512.8.2025 Johanna Esittävä taide, Eurooppalainen identiteetti, Job shadowing, Teatteri

Tšekkiläistä teatteria Prahassa – Job shadowing -matka huhtikuussa 2025

Markku Tuomala Valkeakosken kaupunginteatterista tutustui tšekkiläiseen teatteriin Erasmus+ job shadowing –matkallaan.

Prahalaisia maisemia – raitiovaunuja, perunapannukakkuja ja vanhoja rakennuksia. Kaarlen silta ja Pyhän Vituksen katedraali sekä näkymä “Stalinilta”. Ja hotellini Vinohradská –kadulla.

Kohteinani olivat Činoherní klub ja Pod Palmovkou -teatterit Prahassa ja erityisenä kiinnostuksen aiheena se, minkälaisin teknisin resurssein ja valmiuksin teatteria tehdään Prahan kaltaisessa teatterikaupungissa – 1,7 miljoonan asukkaan kaupungissa, jossa on yli kahdeksankymmentä ammattiteatteria.
Päätin toteuttaa matkani vähäpäästöisesti ja matkustin Tšekkiin junalla Ruotsin, Tanskan ja Saksan halki. Matka otti toki aikansa – lähdin maanantaina 21.4. iltakuuden maissa Tampereelta ja olin perillä Prahassa keskiviikkona aamupäivällä puoli yhdentoista aikaan paikallista aikaa. Matka-aikaa pidensi vielä Berliinin ja Prahan väliltä kadonnut öinen junayhteys, jonka vuoksi jouduin odottelemaan aamun junavuoroja Berliinin rautatieasemalla lähes kuusi tuntia.

Rautatieasemia – Hampuri, Berliini, Malmö, Praha ja Leipzig

Perilletulopäivälleni en onneksi ollut laatinut sen kummempaa ohjelmaa, sillä matkustamisen jälkeen oli tarve levätä. Päiväunien jälkeen tutustuin Vinohradská –kadulla sijainneen hotellini lähiympäristöön, josta löytyi niin tarvittavat ruokakaupat ja ravintolat kuin paljon muutakin kukkakaupasta kakkukahvilaan.

Torstaina 24.4. menin aamupäivällä Činoherní klub –teatterille, joka sijaitsee aivan Prahan keskustassa, Venceslauksen aukion poikkikadulla. Rakennus on pieni ja epäteatterimainen – tavallinen harmaa talo kapealla kadulla. Minut otti vastaan teatterin tekniikan päällikkö, production manager Karel Koláček, joka oli vierailuni isäntä. Alkajaisiksi hän esitteli minulle teatterin tiloja – teatteri toimii kaupungin omistuksessa olevassa kiinteistössä, näyttämötilat olivat maan alla (mikä on aika kätevä ratkaisu siinä mielessä, että teatteritila ei kaipaa ikkunoita eikä päivänvaloa). Karel kertoi, että he olivat kunnostaneet hiljattain teatterin yleisötilat omin voimin ja että nyt ne olivat vihdoin viihtyisät. Teatteri toimi kolmen vierekkäisen talon kellaritiloissa ja he havittelivat nyt vielä yhtä kellaria seuraavasta rakennuksesta. Kaikki talot olivat kaupungin omistuksessa ja kellarit tyhjillään ja käyttämättöminä. Näin teatteri pyrki saamaan lisää varasto- ja työtilaa, molemmille kun oli (ja tuntuu aina olevan) tarvetta.
Ohjelmamme muuttui hieman suunnitellusta, koska teatterin yli 40 vuotta vanha ilmastointi- ja lämmityslaitteisto oli lakannut toimimasta edellisenä iltana ja se oli saatava toimimaan ennen illan esitystä. Karel oli hankkinut paikalle korjaajan ja joutui menemään hänen kanssaan konehuoneeseen avustamaan ja valvomaan korjaustyötä. Niinpä meidän päivämme jäi hieman lyhemmäksi kuin oli alun perin kaavailtu – mutta minun ohjelmani jatkuisi kuitenkin illemmalla, kun palaisin teatteriin seuraamaan illan esityksen pystytystä.

Lounastauon jälkeen palasin teatterille, jossa tällä kertaa minua oli vastassa valo- ja äänimestari Milan Pastyřík. Hänellä ei ollut aluksi käsitystä siitä, miksi minä olin paikalla eikä etenkään siitä, mitä häneltä odotettiin siinä tilanteessa. Kerroin, mistä job shadowingissa on kyse ja sanoin, että kävelen hänen perässään, katson mitä hän tekee ja kyselen kysymyksiä. Sanoin myös, että mikäli kävelen liian lähellä tai kyselen liikaa, saa sanoa. Tämä tieto helpotti Milania, hänellä oli vain vajaa tunti aikaa saada työnsä tehtyä ja hän oli pelännyt, että minun läsnäoloni viivästyttäisi aikataulua. Sen sijaan autoin pystytyksessä apukäsinä samalla, kun kyselin Milanilta hänen työhistoriastaan. Siinä jutellessamme ilmeni, että hän oli parisenkymmentä vuotta sitten käynyt Suomessa, Tampereen Teatterikesässä keikalla Činoherní klubin kanssa ja itse asiassa entisessä työpaikassani Tampereen Työväen Teatterilla.

Kahden ylärivin kuvat Činoherní klubista, Karel esittelee varastoja ja työtiloja, Milan suuntaa valoja katossa. Alarivin kuvat Pod Palmovkousta, lattiatasolta ja näyttämötornista

Toisena job shadowing -päivänäni pääsin tutustumaan toiseen teatteriin, vähän kauempana keskustasta Palmovkan kaupunginosassa sijaitsevaan Pod Palmovkou -teatteriin. Se oli tiloiltaan ja henkilöstöltään hieman suurempi ja kalustoltaan vähän modernimpi kuin Činoherní. Siellä minut otti vastaan nuori valoteknikko Adam Vašata. Hän pyyteli anteeksi heikkoa englannintaitoaan, mutta se oli turhaa, me tulimme varsin hyvin juttuun. Kiertelimme taloa ja hän esitteli minulle teatterin uudempaa kalustoa. Meillä oli aikaa tutustua paikkoihin sillä välin, kun näyttämötyöntekijöiden ryhmä laittoi illan esityksen lavasteet pystyyn. Sitten paikalle ilmestyi myös muuta teknistä henkilökuntaa ja kävinkin pitkiä keskusteluja niin kahden ääniteknikon kuin yhden video-operaattorinkin kanssa (häpeäkseni tunnustan, että heidän nimiään en pystynyt painamaan mieleeni). Varsinkin viimeksi mainittu oli mainio tyyppi, hän halusi esitellä heillä käytössä olleen videojärjestelmän perin pohjin ja intoutui siinä niin, että joutui laittamaan illan esityksen videot uudelleen ajokuntoon esittelynsä jäljiltä.
Jäin katsomaan tuon esityksen, se oli nimeltään ”Žítkovské bohyně” ja se pohjautui Kateřina Tučkován romaaniin, joka on suomennettu nimellä Viimeiset jumalattaret. Tšekin kieli aiheutti vaikeuksia, mutta esitys oli hieno, etenkin sen äänimaailma teki vaikutuksen.

Lauantaina minulla oli vapaapäivä, sen käytin tutustumalla mm. Prahan linnaan ympäristöineen. Kaupungin historia ja perimä välittyivät sieltä vahvasti. Sunnuntaina varhain aamulla aloitin paluumatkani, joka päättyi maanantaina myöhään illalla, kun saavuin junalla Tampereelle.
Sen lisäksi, että junalla matkustaminen on ekologista, siten myös pystyy hahmottamaan, millaisten matkojen päässä vaikkapa Kööpenhamina, Berliini ja Praha ovat. Että aamupalalle Eurooppaan on oikeasti matkaa.

Itämereltä Elben laaksoon ja siinä välissä Tanskanmaata.

Teksti ja kuvat: Markku Tuomala

12.8.2025 Johanna Liikunta ja hyvinvointi, Soft skills

Mastering Soft skills and Growing Emotional Intelligence using Mindfulness

Kurssi Splitissä, Kroatiassa 10.-16.5.2025

Kursseille, joita oli samanaikaisesti käynnissä kahdeksan, osallistui 60 osallistujaa 13 eri maasta. Pidimme ensimmäisenä iltana tervetuloa -tapahtumassa pienen esittelyn itsestämme ja Valkeakoski-opistosta ja tarjosimme muille suomalaista Järkisärkeä ruisleivän päällä ja Geisha-suklaata. Särki oli todellinen succé.

Aloitimme koulujen henkilökunnalle suunnatun kurssimme ainoalla negatiivissävytteisellä aiheella eli selvitimme suurimmat haasteet tämän päivän kouluissa ympäri Eurooppaa. Totesimme, että ongelmat ovat samanlaisia eri maissa. Suurimpina haasteina koettiin yhteistyö joidenkin oppilaiden vanhempien kanssa, erityislasten integraatio tavallisiin ryhmiin, tukiverkoston vähäisyys sekä yleinen muiden ihmisten kunnioituksen puute. Muitakin haasteita löytyi, mutta nämä veivät voiton eri maista koottujen ryhmien kesken.

Tämän jälkeen lähdettiin miettimään, miten vastata haasteisiin positiivisessa hengessä. Vanhempien suhteen kokeilimme käytännössä, miten ”rikkinäinen puhelin” toimii. Eli kuinka viesti muuntuu, kun se kulkee ihmiseltä toiselle. Alkuperäisen tiedon vääristyminen matkalla on hyvin todennäköistä ja siksi pitääkin hiukan suodattaa sekä lapsilta että vanhemmilta kuulemiaan asioita. Tärkeänä asiana mainittiin myös kaikkien pientenkin positiivisten asioiden huomioiminen työyhteisön hyvän työmotivaation säilyttämiseksi. Lisäksi mainittiin erilaiset tavat oppia ja käsitellä asioita ja sen tähden pitäisikin erilaisille oppijatyypeille esittää asiat eri tavoin. Visuaalisille näköaistiin perustuvia tapoja, kuullen oppijoille äänellä, kinesteettisille liikkeen ja loogisille erilaisten konkreettisten esimerkkien avulla.

Epäonnistumisen pelko on pahin este oppimiselle eli kaikille pitää antaa mahdollisuus oppia epäonnistumistenkin kautta.

Dario selittämässä Pomalon syvintä olemusta

Pomalo – go easy with the flow on Dalmatian alueella asuvien ihmisten tapa suhtautua elämään. Harjoittelimme tätä päivittäin ulkona mm. erilaisten harjoitusten avulla. Mindfulness sopii hyvin tämän taidon harjoittelemiseen. Lisäksi ”vähemmän on enemmän” konkretisoitui viikon aikana hyvin. Päivissä oli vähän aiheita, mutta kaikki opittava asia jäi hyvin mieleen erilaisten motivoivien tarinoiden, harjoitusten ja esimerkkien avulla. Opettajat opettivat hyvin juuri omien esimerkkiensä mukaisesti, joten oli helppoa ymmärtää tehtävien tarkoitus. Lopuksi koostimme videoita kaikista oppimistamme osa-alueista.

Stressitestillä kartoitettiin ensin kurssilaisten stressitasoja ja millä tasolla pitäisi ruveta todella puuttumaan työn kuormaan. Stressi on kokemus asioiden kuormittavuudesta – ei niinkään välttämättä todellinen tilanne. Opettelimme tunnistamaan mille asioille voi tehdä jotain, ja mitkä ovat meidän ulottumattomissamme. Lisäksi asetimme stressin aiheita uuteen mittakaavaan esim. miettimällä, mitkä niistä ovat kuukauden päästä jo muinaista historiaa, josta ei olisi kannattanut edes alkujaan stressaantua. Tai kun katsoo tilannetta ikään kuin 10 vuoden päästä, onko se todellisuudessa niin huolestuttava, kuin miltä nyt tuntuu.

Lisäksi opimme kehumaan itseämme ja kuuntelemaan muita rauhassa keskeyttämättä tai arvostelematta kommunikaation parantamiseksi.

Soft skills koostuu neljästä osa-alueesta: luovuus ja sen käyttäminen uusien asioiden toteuttamista käytännössä, yhteistyö, kommunikaatio ja kriittinen ajattelu. Harjoittelimme näitä taitoja luokassa ja ulkona monenlaisilla harjoitteilla. Kriittistä ajattelua ja kommunikaation taitoja harjoiteltiin mm. väittelemällä, jossa jouduimme puolustamaan omien arvojen tai niiden vastaisia argumentteja. Se oli kiinnostava tapa haastaa itseään. Jouduimme ryhmänä miettimään, miten puolustaa argumenttia ja miten esittää puolustus ja asettumaan näin myös eri tavalla ajattelevan saappaisiin.

Yksi kiinnostava ajatus asioiden kehittämisen estymisestä oli Nirvana harhaluulo, joka selitti motivaation loppuvan, kun ei saada täydellistä ratkaisua aikaiseksi. Sen huomioiminen:

kannustaa edistämään asioita: Usein pitää aloittaa epävalmiilla ja epätäydellisillä ratkaisuilla ja kehittää niitä ajan kuluessa. Jos ratkaisut vaan hylätään epätäydellisinä, kehittyminen estyy.
Auttaa käsittelemään odotuksia: Mikään ratkaisu tai järjestelmä ei ole täysin vailla vikoja, sen ymmärtäminen auttaa arvostamaan asteittaisten parannusten etuja.
Kannustaa käytännön toimiin: Kun ei odoteta täydellistä tulosta, voidaan keskittyä tekemään pieniä askelia kohti parempaa tilannetta.

Suuri osa opetuksesta tapahtui ulkona, ei lainkaan ikävissä maisemissa.

Osallistuimme myös kurssin tarjoajien suunnittelemaan sosiaaliseen ohjelmaan, joka vei meitä tärkeimpiin ja kauneimpiin kohteisiin Splitissä ja sen ympäristössä. Saimme tutustua vanhaan kaupunkiin oppaan johdolla. Se on perustettu jo roomalaisten aikaan 305. Se on Unescon maailmanperintökohde. Kaupunki on rakentunut Diocletianuksen rakentaman palatsin ympärille ja se on pysynyt elävänä, koska siellä asuu edelleen ihmisiä osa näissä ikivanhoissa asunnoissa. Pääsimme seuraamaan myös Diocletianuksen aikaista elämää palatsissa 3D -filmiesityksessä, joka oli sijoitettu hänen elinvuosiinsa. Oli kiinnostavaa nähdä palatsi myös sen perustajan elinaikaisessa loistossaan.

Kävimme läheisessä historiallisessa Trogirin kaupungissa, joka on hieman pohjoiseen Splitistä. Se on myös Unescon maailmanperintökohde useine kirkkoineen, palatseineen ja linnoituksineen, jotka kaikki on sijoittuneet pienelle saarelle kahden vuoren väliin. Kapeita kujia riitti ja keskiajalla raastupa toimi ulkona.

Social program vei meitä hienoihin kohteisiin – tässä ryhmä Trogirin vanhassa kaupungissa.

Emme unohtaneet myöskään paikallista kulttuuritarjontaa, vaan kävimme katsomassa kansallisbaletin esitystä upeassa vanhassa ooppera/teatteritalossa. Baletissa esitettiin moderni teos Gospada Bovary.

Kansallisbaletin taso oli korkea ja katsojat ihastuneita.

Kävimme myös läheisessä kansallispuistossa, joka on kuuluisa upeista vesiputouksistaan ja kristallin kirkkaasta vedestään. Alueella oli paljon laventelikasvillisuutta ja sen myötä runsaasti mehiläisiä ja muita pölyttäjiä.

Vesiputous ja harras ihailija Krkan kansallispuistossa

Ohjaajamme Dario oli kaksimetrinen hauska veikkonen, joka piti meidät keskittyneinä ja kiinnostuneina aiheesta kuin aiheesta asiastaan silkalla tarinankerronnan taidollaan.

Todistukset saatiin juhlavin menoin.

Teksti ja kuvat: Tinto Aaltonen ja Anne Ketonen

6.6.20256.6.2025 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kirjasto, Kulttuurihistoria, Soft skills

Positiivisen ajattelun kurssi Firenzessä 6.4.-13.4.2025

Matkani alkoi sunnuntaiaamun herätyksellä epäinhimilliseen aikaan puoli kahdelta yöllä. Olin muutaman tunnin jopa nukkunut matkakuumeen poltteesta huolimatta. Amsterdamissa koneen vaihto sujui joutuisasti, ja hetken kuluttua laskeuduimmekin Firenzen lentokentälle. Yhteydet Firenzessä ovat loistavat: hotellilta ajaa raitiovainu keskustaan noin kymmenen minuutin välein ja lipun hinta on kohtuullinen 1,70 €.

Hotelli Aurumin huone tuotti pettymyksen varustelutasollaan ja pienuudellaan, mutta itsepä hotellin valitsin. Illan vietin koluten Firenzen sokkeloisia kujia nauttien aurinkoisesta säästä ja ihaillen vanhoja rakennuksia ja kaikkialla vastaan tulevia patsaita.

Maanantaiaamuna suuntasin odottavin mielin kohti Europass Teacher Academyn tiloja 1830-luvulta peräisin olevassa, jo nuhjaantuneessa Palazzo Gallettissa. Paikalle oli kerääntynyt 14 kurssilaista ja eloisa brasilialais-italialainen opettajamme Roberta Begliomini. Ensimmäinen tehtävämme oli esittäytyä muille. Osoittautui että olin ainoa pohjoismainen saksalaisten (5), ranskalaisten (4), espanjalaisten (2) ja portugalilaisten (2) joukossa. Kaikki muut myös työskentelivät kouluissa.

Roberta oli hauska ja avoin ihminen, jonka ote opetukseen oli keskusteleva ja kannustava. Hänen opetusmenetelmässään yhteisten pohdintojen ja parityöskentelyn lisäksi käytettiin lämmittelytehtäviä ja energisoijia eli herättelyä tekemällä pieniä liikunnallisia harjoitteita. Parikseni osui aluksi portugalilainen Ana, jonka lempeän olemuksen varassa oli turvallista paneutua tehtäviin.

Kurssin aluksi keräsimme miellekartan positiivisesta psykologiasta ja opetuksesta. Löytämiemme sanojen joukkoon Roberta lisäsi vielä kunnioituksen. Määritelmällisesti positiivinen psykologia tieteellisenä lähestymistapana tutkii ihmisen ajattelua, tunteita ja käyttäytymistä keskittyen vahvuuksiin ja rakentaen hyvää sen sijaan, että korjaisi pahaa.

Roberta esitteli meille sivuston therapistaid.com, josta löytyy terapeuttien käyttöön suunniteltuja välineitä, joita voi käyttää myös arkielämässä. Seuraavaksi tutustuimme PERMA-malliin, joka muodostuu sanoista Positive Emotions, Engagement, Relationships, Meaning ja Accompishment. Näistä itseäni kiinnosti etenkin kohta merkitys, jossa kannustettiin elämään omien arvojen mukaista elämää, ymmärtämään oma roolinsa maailmassa ja positiivisen vaikutuksen jättäminen muihin. Suomalaiselle hyvä muistutus oli osuus, jossa kannustettiin asettamaan tavoitteita, edistymään saavutuksissaan ja juhlimaan pieniä ja suuria menestymisiä.

Olin ennen matkaa ollut huolissani siitä, miten tylsää olisi joka päivä syödä yksin, mutta vielä mitä: heti ensimmäiselle, herkulliselle italialaislounaalle lähdimme kuuden hengen saksalais-ranskalais-suomalais-portugalilaisessa seurueessa.

Kokopäiväinen keskustelu englanniksi oli ensimmäisenä päivänä paitsi innostavaa myös uuvuttavaa jatkuvan mielessä tapahtuvan käännöstyön vuoksi. Lounaan jälkeen tarpeen olikin rauhoittumishetki yksin hotellissa. Illalla suunnistin kohti Ponte Vecchiota, keskiaikaista siltaa, joka ihmeen kaupalla löytyikin sokkeloisten kujien takaa. Ylitin Arno-joen ja kiipesin puistoon, josta oli upea näköala Firenzen historialliseen keskustaan. Huolimatta siitä, että liikkeellä oli tuhansia ihmisiä, törmäsin puistossa kurssilaiseemme.

Tiistaiaamun avaus oli fiiliskierros eli valitsimme omia tunnelmiamme kuvaavan kuvan erilaisten ilmeikkäiden lampaiden kuvista. Edellisen päivän PERMA-malliin lisäsimme tekijän H eli terveyden.

Keskustelimme myös negatiivisesta sisäisestä puheesta. Mielenkiintoinen oli ajatus, että keskittymisemme negatiiviseen voi olla evoluution kannalta tärkeiden selvitymisvaistojen aiheuttamaa. Tiedotusvälineet osaltaan lisäävät negatiivisuuteen keskittymistä uutisoinnillaan. Sosiaalinen media taas saa meidät vertaamaan elämäämme muihin. Suomalaiselle kiinnostavaa pohdintaa oli se, kehittyykö historiallisesti kovia kokenut kansakunta muita pessimistisemmäksi.

Kirjoitimme lapuille kiitollisuudenaiheitamme ja teimme niistä luokan eteen kiitollisuustaulun, joka sai olla paikoillaan koko kurssin ajan. Tutustuimme syvemmin resilienssin käsitteeseen, jossa keskeistä on se, millaisia tulkintoja teemme vaikeuksistamme ja ongelmistamme ja millaisia reaktioita ja toimintaa tulkintamme saavat aikaan. Teimme myös pienen mindfulness-harjoitteen.

Kurssin jälkeen suuntasimme myöhäiselle lounaalle pienemmässä, kolmen hengen seurueessa. Keskustelu oli keskieurooppalaisen henkevää ja polveilevaa, kun pohdimme taidetta, työtä, feminismiä ja politiikkaa. Olin hieman huolissani muiden sujuvasta kyvystä kuvailla tuntemuksiaan ja ajatuksiaan tasaisesti soljuvilla englanninkielisillä lauseilla, kunnes kuulin, että kumpikin lounaskumppanini oli koulutukseltaan englannin kielen opettaja.

Keskiviikon kurssipäivän teema oli positiivinen kommunikaatio, visuaalinen ja verbaalinen kommunikaatio sekä vakuuttava kommunikaatio. Aamupäivällä puhuimme huumorin merkityksestä työssä. Siitä kotiin viemisinä voisi olla erilaisten leikillisten tiimihaasteiden ja luovien tehtävien käyttäminen työilmapiirin vahvistamisessa. Pääsin opettamaan muita laskemaan suomeksi viiteen ringissä seisten ja rytmissä käsiämme heilutellen. Tehtävän ideana oli tehdä muista, eurooppalaisia valtakieliä puhuvista kielellisiä noviiseja ja luoda ymmärrystä uutta kieltä vasta opettelevia kohtaan. Opimme vakuuttavasta kommunikaatiosta, että siinä puhuja puolustaa omia tarpeitaan ja tunteitaan, mutta myös kuuntelee ja kunnioittaa toisen tarpeita.

Kurssipäivän päätteeksi kävimme tutustumassa Biblioteca delle Oblateen eli öylätin kirjastoon (entisessä luostarissa) ja joimme kahvit sen terassilla. Lounaan jälkeen jatkoin Galleria dell’Accademiaan katsomaan Davidin patsasta ja Michenangelon kesken jääneitä, yhä kiveen vangituksi jääneitä hahmoja. Olin varannut englanninkielisen opastetun kierroksen, jonka nimi oli Skip the line with Elvis, mikä herätti mielikuvia joukosta amerikkalaisturisteja seuraamassa Elvis-imitaattoria kulttuuriaarteiden keskellä, mutta onneksi vain amerikkalaisten joukko piti paikkansa. Elvis osoittautui hyvin ammattitaitoiseksi oppaaksi ja David juuri niin kauniiksi kuin kuvista voi päätellä – kokonsa vuoksi vain vaikuttavammaksi.

Illaksi olimme sopineen kurssilaisten kanssa tapaamisen Move On-ravintolassa Il Duomon aukiolla. Move On oli levykauppa ja ravintola, jossa levyhyllyjä oli sijoiteltu ravintolan seinämille ja musiikkiostoksilla olijat kuljeskelivat ravintolaseurueiden joukossa.

Torstaina tutkimme havaintojemme rajoja yrittämällä sanoin kuvailla tarkkaan erilaisia kuvia. Meille näytettiin aitona tekoälyn luoma kuva miehestä tupakoimassa hampurilaisravintolan pöydässä ja kysyttiin mitä näemme. Havaintojamme kertoessamme oivalsimme, miten helposti olimme siirtyneet puhumaan tulkinnoistamme, emme siitä, mitä todella näimme.

Aktiivisen kuuntelun merkitystä kokeilimme kertomalla parillemme jonkin meille tärkeän asian ilman että hän sai reagoida puheeseemme mitenkään. Harjoitus tuntui niin kamalalta, että se sai lupaamaan kiinnittävänsä jatkossa parempaa huomiota aktiiviseen kuunteluun.

Isolla porukalla syödyn myöhäisen lounaan jälkeen lähdin tutustumaan Basilica di Santa Croceen. Kirkko oli paitsi viehättävä, myös todellinen elämys historian ystävälle: sieltä löytyivät sekä Michelangelon, Macciavellin että Galileo Galilein haudat! Kirkon jälkeen lähdin tutustumaan kunnolla Oblaten kirjastoon. Vaikka itse paikka entisenä luostarina oli pylväskäytävineen ja muurin ympäröimine pihoineen juhlallinen, kirjastona sen suurin anti oli pohjoismaisten kirjastojen toiminnan arvon muistaminen. Lastenosastolta löysin puheliaan ja ystävällisen virkailijan. Opin muun muassa, että Italiassakin kirjastoalan palkat ovat suhteessa koulutukseen matalat.

Viimeisenä kurssipäivänä, perjantaina puhuimme positiivisista tiloista sekä sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta. Ulkoista motivaatiotahan ovat esimerkiksi palkka ja asema, sisäistä vaikkapa työn tuoma tyydytys.

Todistustenjakoseremonian jälkeen suuntasimme viininmaistelutilaisuuteen. Turistibussi kuljetti meitä pitkin Toscanan kumpuilevaa, keväisen vehreää maaseutua. Ensimmäisellä viinitilalla Poggio ai Laghissa maistelimme viinien lisäksi tilan tuotteisiin kuuluvia balsamicoja. Cantune 2 Super Tuscans -tilalla tunnelma oli virallisempi ja viinit kalliimpia. Paluumatkalla viini oli tehnyt tehtävänsä ja englannin kielen käyttöä ujostelleetkin osallistuivat innokkaasti keskusteluun. Kurssikavereista eroaminen rautatieasemalla oli haikeaa, vaikka meille jäi whatsapp-ryhmä ja kyläilykutsuja puolin ja toisin.

Lauantaina tutustuin jo aamupäivällä mahtavaan tuomikirkkoon, Il Duomoon. Sisälle kiemurtelivat joka päivä valtavat jonot pitkin piazzaa, joten lippujen ostaminen etukäteen oli välttämättömyys. Il Duomon sisällä olevan suuren, koristeellisen kellon logiikkaa en olisi äkkiä oivaltanut ilman apua. Kello oli jaettu 24: ään tuntiin, se kulki vastapäivään ja numerot kasvoivat vastapäivään. Oppaan mukaan viisarin osoittama luku vähennetään 24:stä ja näin saadaan tuntimäärä seuraavaan auringonlaskuun. Kirkon valtavan kupolin freskot olivat niin eläviä, että tuntui kuin hahmot kiipeäisivät alas kupolista.

Monista positiivisen psykologian havainnoista tiesi ennestään jotakin, mutta kurssin taika oli saada ajattelemaan vakavammin aiheita ja pohtimaan, miten niitä soveltaa. Syvällinen keskustelu haastoi sekä englannin kielen taitoa että omaa ajattelua. Kurssilla onnistuttiin luomaan turvallinen tila, jossa ajatusten esittäminen oli mutkatonta. Mikä sitten oli parasta kurssilla? Ihmiset, keskustelut, oppiminen, kaupunki, ruoka, lämpö – aivan kaikki. Suosittelen!

Teksti ja kuvat: Laila Uusitalo

23.5.2025 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kieltenopetus, Kulttuurihistoria, Opiskelijaliikkuvuus

Opiskelijoiden kanssa Madridin itsehallintoalueella

Huhtikuun alku oli Madridin seudulla ja etenkin läheisessä vuoristossa sään puolesta vielä epävakainen ja vaihteleva, mutta se ei Erasmus+ – vierailumme mielenkiintoa heikentänyt. Saavuimme maaliskuun viimeisenä sunnuntaina majapaikkaamme San Lorenzossa yömyöhällä. Hotellimme Miranda & Suizo oli ylhäällä vuorilla vajaan tunnin ajomatkan päässä Espanjan pääkaupungista. Kulttuuri- ja opintovierailulle oli lähtenyt Valkeakoskelta kymmenen opiskelijaa Erasmus-tuen turvin.

Heti maanantaina suuntasimme junalla naapurikaupunkiin Collado-Villalbaan, jossa isäntiemme päämaja sijaitsi. Siellä meidät vastaanotti Escuela Oficial de Idiomas –opisto (EOI), jossa paikallisille on tarjolla runsaasti eri tasoisia vieraiden kielten kursseja.

Toiminta on samantyylistä kuin Suomessa kansalaisopistoissa, mutta EOI:n tarjonta rajoittuu englannin, saksan, ranskan ja japanin kieliin. Huhtikuu valikoitui retkemme ajankohdaksi pitkälti sen takia, että toukokuu on opistossa pyhitetty kokeille.

Maanantain ohjelmaan kuului myös “fiesta” eli juhlat koululla, jossa tapasimme myös useita aiemmin helmikuussa Valkeakoskella vierailleita espanjalaisia Erasmus-opiskelijoita.

Collado-Villalbassa olimme kahtena päivänä mukana tunneilla, ja meno oli kiitettävän interaktiivista. Espanjalaiset olivat meistä erittäin kiinnostuneita, ja opiskelijamme pääsivät vastaamaan heidän Suomea koskeviin kysymyksiinsä. Kielinä keskusteluissa käytettiin sekä espanjaa että englantia. EOI:lla on myös toinen toimipiste San Lorenzon kaupungissa, ja siellä seurasimme tunteja keskiviikkona. Päivän erikoisuutena oli japanin kurssi, joka on saavuttanut yllättävää suosiota.

Collado-Villalbaan paikkakuntana tutustuimme laajemmin alkuviikosta paikallisten johdolla. Se on 60 000 asukkaan kaupunki, josta monet käyvät pääkaupungissa töissä. Paikka toimii myös porttina Sierra de Guadarrama- vuoristoon, jossa madridilaiset käyvät viikonloppuisin virkistäytymässä. Lähin laskettelukeskus oli vain 15 kilometrin päässä.

San Lorenzo puolestaan on pienempi (25 000 asukasta) ja huomattavasti historiallisempi ja kuuluisampi, sillä sieltä löytyy yksi Espanjan merkittävimmistä nähtävyyksistä: El Escorialin luostarilinnoitus, jossa vietimme torstaina useita tunteja oppaan tarinoita kuunnellen.

Sekä Collado-Villalba että San Lorenzo sijaitsevat noin kilometrin korkeudessa, mikä näkyi lämpötiloissa ja vehreydessä – Villalbassa kevät oli selvästi pidemmällä, koska se on San Lorenzoa noin sata metriä alempana.

Vierailumme sisälsi kiitettävän paljon kulttuurihistoriallista antia ja kosketusta paikallisten opettajien ja oppilaiden kanssa. He kertoivat auliisti omasta arjestaan ja opastivat meitä käytännön kuvioissa. San Lorenzon opettajat kuljettivat meidät autoilla pyynnöstämme esim. Francon mausoleumia katsomaan läheiselle vuorelle.

Matkan viimeisenä päivänä tutustuimme Madridiin parin EOI:n opettajan kanssa.

Teksti ja kuvat: Jouni Karapalo

26.11.202427.11.2024 Johanna Liikunta ja hyvinvointi

Syventymistä astangajoogaan Norjassa

Kurssin nimi: A ten-day practice with Kino MacGregor
Kurssin järjestäjä: Nøsen Yoga
Aika: 7.—18.8.2024
Paikka: Nøsen, Norja

Erilainen opintomatka

Olin viimeksi Kino MacGregorin kurssilla 12 vuotta sitten, kun hän vieraili Suomessa. Kino on yksi maailman tunnetuimpia ja edistyneimpiä auktorisoituja astangajoogaopettajia. Hän teki silloin minuun ison vaikutuksen ja vain yhden viikonlopun mittainen kurssi vaikutti suuresti sekä omaan harjoitukseeni että opetukseeni. Olen halunnut päästä uudelleen hänen opetukseensa jo vuosia, mutta sopivaa tilaisuutta ei ole tullut aiemmin. Erasmus+ -opintomatkan ansiosta sain mahdollisuuden osallistua Kinon opetukseen. Huomasin, että Kinolla olisi Euroopassa kaksi kurssia, jotka sopisivat Erasmus-kurssiksi. Kurssit olivat Espanjan Mallorcalla tai Nøsenissa Norjassa.

Matkastani tulisi kuitenkin erilainen kuin mistään muusta aiemmasta reissustani. Tällä kertaa perheeni lähtisi mukaan. Kun aloin suunnitella matkaa, minulla oli neljän kuukauden ikäinen vauva ja jo pelkästään imetyksen vuoksi en voisi matkustaa ilman lastani. En muutenkaan pystyisi vielä olemaan pitkiä aikoja erossa lapsestani. Niinpä matkaa piti alkaa suunnitella vauvan ehdoilla. Mieheni puolestaan ottaisi matkaa varten vanhempainvapaata ja tulisi mukaan lapsenvahdiksi.

Olin ensiksi yhteyksissä Mallorcan retriitin järjestäjään, mutta vastausten jälkeen päädyimme, että Norja olisi parempi vaihtoehto matkustaa vauvan kanssa. Mallorcalla olisi ollut tosi kuuma keskikesällä ja se olisi voinut vaikuttaa lapsemme päiväuniin. Norjassa ilmasto olisi samankaltainen kuin Suomessa ja se tekisi ainakin päiväunien nukkumisesta helpompaa. Mieheni kanssa pidämme enemmän lämmöstä ja auringosta, mutta meidän tilanteeseen Norja sopi kohteena tällä kertaa paremmin.

Matka vaati paljon valmisteluja. Matkustimme kohteeseen lentäen ja junalla eli meillä ei ollut Nøsenissa autoa käytössä. Lähin kauppakin oli melkein tunnin ajomatkan päässä. Meidän piti siis huomioida, että lapsellamme olisi riittävästi ruokaa ja vaippoja mukana. Ruuan suhteen meillä oli haasteena se, että tuolloin 11 kuukauden ikäinen vauvamme oli tottunut syömään vain itsetehtyä ruokaa. Otimme matkalaukullisen valmisruokaa ja vaippoja mukaan ja toivoimme, että valmisruoka kelpaisi. Valmisruuista hän kieltäytyi alkuun kokonaan, mutta onneksi minulla oli jonkin verran mukana itsetehtyä ruokaa ensimmäisille päiville. Lisäksi otimme hotellille mukaan runsaasti tuoreita hedelmiä, joilla pärjäsimme pitkälle. Hotellin buffetista löytyi huonosti alle vuoden ikäiselle lapselle ruokaa, mutta kokki ystävällisesti valmisti lapsellemme erikseen päivällisen joka päivä.

Haasteita matkalla

Rytmitimme matkalle lähdön vaiheittain, jotta matkustaminen pienen vauvan kanssa sujuisi hyvin. Matkan ensimmäisen yön yövyimme Helsinki-Vantaan lentoaseman lentokenttähotellilla. Seuraavana päivänä lensimme Osloon, jossa yövyimme yhden yön lähellä rautatieasemaa. Oslosta matkustimme junalla Goliin ja Golista saimme Nøsen Yoga -hotellin puolesta autokuljetuksen Nøseniin.

Lentokoneella ja junalla matkustaminen menivät todella sujuvasti. En ollut kuitenkaan osannut odottaa sitä, että meidän pääsääntöisesti hyvin nukkuvalle lapselle sattui tulemaan unitaantuma juuri ennen kuin lähdimme matkalle. Unitaantuma johtui eroahdistuksesta ja tämä näkyi nukahtamisen vaikeutena ja yöheräilynä. Matkan aikana nukuin vähän ja olin usein tosi väsynyt. Jooga ja kaunis luonto antoivat kuitenkin energiaa väsymyksen keskelle. Lisäksi lapsellani oli silloin vaikeuksia olla päivisin erossa minusta, mikä myös toi lisähaastetta opintomatkalleni.

Automatkalle Golista Nøseniin meille oli luvattu turvakaukalo, mutta sellaista ei ollut. Nøseniin päästessämme kävi ilmi, että hotellin vesipumppu oli rikki sähkövian vuoksi. Runsaan vuorokauden ajan suihkussa ei ollut mahdollista käydä, vauvan peppua ei pystynyt pesemään ja myös juomavettä oli niukasti. Onneksi vesipumppu saatiin korjattua ja meidän arki pienen lapsen kanssa alkoi sujua uudessa paikassa.

Kurssin ohjelma

Kurssi oli kymmenen päivän pituinen ja ensimmäisen viiden päivän jälkeen meillä oli yksi lepopäivä. Kurssipäivät alkoivat aamuisin seitsemältä mysore-harjoituksella ja harjoitusaikaa oli kymmeneen asti. Ensimmäisen viiden päivän aikana aamuissa oli kaksi aloitusaikaa, koska meitä oli niin paljon. Toisella viikolla meitä oli vähemmän, joten aloitimme kaikki samaan aikaan. Mysorella tarkoitetaan harjoitusta, joka tehdään oman hengityksen tahdissa. Oppilas muistaa oman harjoituksensa ulkoa ja opettajan tehtävänä on avustaa oppilaita fyysisesti ja tarvittaessa ohjeistaa sanallisesti. Opettaja voi myös jatkaa oppilaan harjoitusta eteenpäin oppilaan ollessa siihen valmis. Mysore-tuntien hienous on muun muassa siinä, että tunnilla kaikki ovat saman arvoisia. Sillä ei ole merkitystä, onko joogan harjoittaja harjoitellut 20 vuotta tai yhden kuukauden ajan. Jokainen harjoittelee tunnilla oppilaana ja ottaa opetusta vastaan tunnin opettajalta. Fyysisen harjoituksen jälkeen tunnille oli mahdollista jäädä meditoimaan.

Mysoren jälkeen oli aikaa käydä suihkussa ja aamupalalla. Teematunnit olivat aamupalan jälkeen yhdestätoista yhteen. Teematuntien aiheina oli esimerkiksi meditaatio, lonkkien avaus, taaksetaivutukset, core ja myös yin-jooga, joka on joogasuuntaukseltaan päinvastainen kuin astanga. Astangassa asentoharjoitus on fyysisesti haastavaa ja harjoituksessa hikoillaan paljon. Yinissä on puolestaan tarkoituksena rentouttaa lihakset tai osa lihaksista ja jäädä asentoihin useamman minuutin ajaksi. Passiivisen venytyksen vuoksi yinissä ei varsinaisesti venytetä lihaksia, vaan vaikutetaan syvemmälle sidekudoskalvoihin asti. Yin toimii hyvänä vastapainona lihaksia kuormittavalle astangalle. Välillä meillä oli myös konferenssi, jossa meillä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä kurssin opettajalle, Kinolle.

Teematuntien jälkeen oli yhteinen lounas ja sen jälkeen vapaa-aikaa. Välillä kurssilla tehtiin yhteisiä patikointeja Kinon ja muiden oppilaiden kanssa lounaan jälkeen, mutta niihin emme pystyneet osallistumaan liian tiukan aikataulun vuoksi. Meillä oli tapana mieheni kanssa mennä yhdessä kävelemään tai patikoimaan lähiympäristöön vauvaa kantorepussa kantaen. Vauvan kanssa ulos lähteminen oli vain hieman hitaampaa kuin muilla ja sen vuoksi kuljimme omia reittejä. Illallinen oli kuudelta, joten palasimme aina silloin viimeistään takaisin hotellille.

Hotelli sijaitsi hyvin kauniissa vuoristomaisemassa lähes tuhannen metrin korkeudessa. Lähettyvillä kulki lehmiä ja lampaita vapaana ja vieressä oli järvi, jonka vesi oli kristallin kirkasta. Meille osui hyvin kylmät säät, mutta kävimme aina aurinkoisina (mutta kylminä) päivinä läheisen järven rannalla uimassa mieheni kanssa vauvan nukkuessa vieressä rattaissa. Kylmä vesi piristi mieltä ja auttoi väsyneitä lihaksia palautumaan.

Joogan jälkeen patikointia vuoristomaisemassa

Kurssin anti

Synnytyksen jälkeen olen pääasiassa harjoitellut kotona. Kotona harjoitukset lähes aina keskeytyvät. Oli luksusta saada keskittyä omaan harjoitukseen ja syventää tietämystä joogasta. Vaikka olin matkan aikana helposti väsynyt huonosti nukuttujen öiden vuoksi, koin myös että kehoni sai palautua pitkästä raskaudesta ja synnytyksestä. Matkan jälkeen olen ollut fyysisesti vahvempi. Kurssilla meillä oli paljon meditaatiota, jota olen ottanut opetukseeni mukaan myös enemmän Valkeakoski-opiston kursseillani syksyn aikana. Kinolla on innostava tapa opettaa ja sain hänen opetustyylistään inspiraatiota omaan opetukseeni.

Teksti ja kuvat: Kira Vuorisalo

Kuvat mysore-harjoituksesta: Yoandy Vidal

21.11.2024 Johanna Kielikurssit, Kirjasto

Erasmus+ kielikurssi Dublinissa 21.-26.10.2024

Kielikurssimme alkoi virallisesti maanantaina 21.10. Europass Teacher Academyn Irlannin toimipisteellä. Edellisen päivän Ashley-myrskyn vuoksi kaikki kurssilaiset eivät päässeet aloittamaan samana päivänä, mutta onneksi me tulimme Dubliniin jo lauantaina. Meitä kurssilaisia oli yhteensä yksitoista. Muut osallistujat olivat Virosta, Ranskasta ja Espanjasta. Opettajanamme toimi hurmaava Gillian Cooke.

Ensimmäisenä kurssipäivänä tutustuimme toisiimme tutustumisleikkien avulla ja pääsimme jo heti alkuun harjoittelemaan keskustelemista englanniksi. Harjoitus oli rakennettu niin, että pääsimme keskustelemaan kaksin jokaisen kurssilaisen kanssa. Meille suomalaisille tällainen small talk –harjoitus tuli tarpeeseen.

Toisessa harjoituksessa jokainen piirsi oman kielikarttansa, jonka jälkeen keskusteltiin jokaisen omasta kielisuhteesta pienryhmissä.

Maanantai-iltapäivä vietettiin yhdessä kaikkien toimipisteessä opiskelevien kanssa European Food Market –tapahtumassa. Jokaisella maalla oli oma pöytä, johon oli tuotu osallistujien kotimaan herkkuja. Onneksemme paikalla oli myös muita suomalaisia, vaikka pöytämme ei notkunutkaan herkuista kuten esimerkiksi ranskalaisilla. Meidän pöydästämme löytyi mm. ruissipsejä, suklaata, salmiakki, kettukarkkeja ja pullaa.

Illalla kävimme omatoimisesti Dublinin kaupunginkirjastossa, joka on Valkeakosken kirjaston tapaan ostoskeskuskirjasto. Kiinnitimme huomiota siihen, miten ukrainalaisille lapsille oli oma pisteensä, josta löytyi sarjakuvamuotoinen kirjastonkäytön ohje ja ukrainankielinen kirjavalikoima. Toinen, johon aivan erityisesti kiinnitimme huomiota, oli Sensory Cubbie eli tila, jossa esimerkiksi aistiyliherkkyydestä kärsivä lapsi voi rauhoittua äänen ja videokuvan avulla.

Toinen kurssipäivämme alkoi vauhdikkaasti running dictation –harjoituksella, jossa pareittain kopioitiin pilkun tarkasti teksti, joka oli teipattu koulun käytävän seinään. Toinen parista juoksi lukemaan tekstiä ja varmisti oikeinkirjoituksen. Toisen tehtävänä oli kirjoittaa saneltu teksti paperille. Juoksija ei saanut käyttää apuvälineitä. Tehtävän tarkoituksena oli harjoitella huolellista ääntämistä ja oikeinkirjoitusta. Paria vaihdettiin tekstin puolivälissä, jotta molemmat pääsivät juoksemaan. Improvisaatioharjoituksena myös näyttelimme tarinan.

*Espanjalainen Raquel nojailee seinään running dictation –harjoituksen aikana*.

Tiistaipäivä jatkui sananlaskujen parissa. Ensin kerättiin sananlaskuja, keskusteltiin niiden merkityksestä, jonka jälkeen kirjoitettiin ja kuvitettiin tarina sananlaskun pohjalta. Me kirjoitimme uuden version sadusta Kettu ja Korppi. Päivä päättyi pihalle hurling-harjoituksiin. Hurling on irlantilainen joukkuepallopeli, jota pelataan mailoilla. Pelissä lyödään ja kuljetetaan tennispallon kokoista palloa etäisesti pitsalapiota muistuttavan mailan avulla.

Loppupäivän vietimme kasvitieteellisessä puutarhassa sekä Glasnevin valtavan kokoisella hautausmaalla (124 ha), johon on haudattu n. 1.5 miljoonaa ihmistä. Loppuillan tutustuimme paikalliseen pubikulttuuriin The Gravediggers –nimisessä pubissa, joka sijaitsi, kuten nimestäkin voi päätellä, välittömästi hautausmaan portin pielessä. Meidät otettiin siellä sydämellisesti vastaan, vaikka irlantilaisten ystävällisyys oli joka paikassa muutoinkin mieltä lämmittävää.

Keskiviikkona vietimme koko kurssipäivän EPIC-museossa, joka esitteli irlantilaisten maastamuuttoa (EPIC=Every Person Is Connected) ja teimme opettajan antamia tehtäviä. Museo esitteli laajasti mm. irlantilaista kulttuuria niin kirjallisuuden, musiikin, tanssin ja urheilun saralta sekä irlantilaisten saavutuksia tieteentekijöinä. Toisaalta käsiteltiin myös kertomuksia siitä, miksi Irlannista on lähdetty tai jouduttu lähtemään. Museokäyntiä varten saimme tehtävän, jossa pohdimme maastamuuton ja pakolaisuuden yhtäläisyyksiä ja eroja oman kotimaamme ja Irlannin välillä.

Omatoimisiin kulttuuririentoihimme kuului keskiviikkona käynti Chester Beatty –museossa ja St. Patrikin katedraalissa.

Koulupäivä alkoi torstaina sananselityspeleillä, ensin koko porukalla, sitten pienryhmissä. Sananselityksistä jatkettiin prepositioharjoituksiin eli saatiin tiukka paketti kielioppia. Loppupäivä keskityttiin ääntämisharjoituksiin. Erityisesti keskityttiin hankalaan th-äänteeseen. Koulupäivän jälkeen tutustuttiin museoon nimeltä National Museum of Archeology, jossa olikin paljon nähtävää, mm. muumioita niin Irlannin soista kuin Egyptin pyramideistakin.

Perjantaina koulupäivä alkoi varsin haastavalla aikamuotorunolla. Hiki otsalla saatiin aikaan runo englannin opiskelusta Dublinissa. Keskustelimme myös Epic-museokäyntiin liittyvistä tehtävistä, erityisesti naisten ja vähemmistöryhmien asemasta eri puolilla Eurooppaa. Lopuksi kasattiin tarinoita –ed-päätteisten verbien ääntämisestä. Tosin homma jäi hieman kesken, koska osalle tuli kiire lähteä iltapäivän kiertoajelulle. Lopuksi jaettiin osallistumistodistukset, otettiin viimeiset yhteiskuvat ja sanottiin heipat. Viikko meni todella nopeasti! Perjantai-iltapäivänä tutustuimme Irlannin vanhimpaan yleiseen kirjastoon (Marsh’s Library, perustettu 1707). Tunnelmallisen kirjaston vanhimmat kirjat ovat 1200-luvulta, ja uusimmatkin kokoelman teokset 1800-luvulta, mutta aineistoa voi kuitenkin edelleen myös käyttää tutkimustarkoituksiin.

Lauantaina lähdettiin koulun järjestämälle retkelle Dublinin ulkopuolelle. Ensimmäinen matkakohde oli Glendalough, pieni laakso vuorten puristuksissa. Laaksossa oli ollut varhaiskeskiajalla munkkiluostari, jonka raunioita oli osittain uudelleen kasattu vanhan hautausmaan keskelle. Vanhimmat säilyneet rakennelmat olivat yli tuhat vuotta vanhoja. Opas kertoi munkkiluostarin historiasta, sekä alueen maantieteestä, laaksossa on pari jääkauden muodostamaa järveä. Eniten taisimme kuitenkin innostua paikalla laiduntaneista lampaista. Retkellä saimme myös kokea kuuluisat Irlannin vesisateet, sillä lauantaina oli ensimmäinen kunnon sadepäivä koko viikon aikana.

Laaksosta jatkoimme matkaa Hollywoodin kautta Russboroughin kartanoon, jossa söimme ensin lounaan, ja pääsimme tutustumaan kartanon huoneisiin, jotka oli huolella palautettu vanhaan loistoonsa. Kartanon salit olivat täynnä taideaarteita, joita oli kerätty kartanon viimeisten asukkaiden toimesta ja välillä haalittu takaisin kartanossa piipahtaneiden pitkäkyntisten hallusta. Retken jälkeen oli enää jäljellä matkan tylsin osuus, eli pakkaaminen ja kotimatka.

Matka oli kaikkiaan erittäin onnistunut, meillä oli todella kivaa niin kurssilla kun kurssin ulkopuolellakin. Näimme ja koimme valtavasti, treenasimme kielitaitoamme niin luokassa kun luokan ulkopuolellakin. Irlanti todella antoi meille parastaan!

*Todistukset kädessä on helppo hymyillä*

Teksti ja kuvat: Minna Edgren ja Riikka Saharinen